We depend on donations from users of our database of over 8000 edible and useful plants to keep making it available free of charge and to further extend and improve it. In recent months donations are down, and we are spending more than we receive. Please give what you can to keep PFAF properly funded. More >>>

Follow Us:

 

miksi perennat?

 

Istuessani bussissa kotimatkalla Lontoosta, nautin ateriaa joka sisälsi paahdettuja kastanjoita. Vastapäätä minua muutamat ihmiset söivät sämpylöitä. Aloin ajatella syömämme ruoan eroja. Ravitsemukselliselta kannalta ne olivat jotakuinkin samanlaisia, sillä sekä kastanjat että vehnä ovat hyviä hiilihydraattien lähteitä, vaikkakin kastanjat sisältävät vähemmän proteiinia. Sitten mietin näiden ruoka-aineiden viljelyyn, sadonkorjuuseen ja käyttöön liittyvän työn määrää.

Kastanjasadon eteen tehtävän työn määräksi jää (sitten kun puut on istutettu ja ne ovat kasvaneet satoikään) saapua paikalle syksyllä korjaamaan siemensato - puut jatkavat tuottoaan mahdollisesti jopa satoja vuosia ilman minkäänlaista apua. Mitä taas vehnään tulee, on asianlaita aivan toinen. Maa on vuosittain muokattava kylvöstä varten; siemenet on kylvettävä; rikkaruohot torjuttava; on lannoitettava tyydyttävän sadon tuottamiseksi; sieni- ja hyönteistorjunta-aineita on ruiskutettava tuholaisten ja tautien estämiseksi ja sadonkorjuu vaatii suuria koneita. Se on valtavasti lisätyötä etenkin kun otetaan huomioon, että kaikesta tästä vaivannäöstä huolimatta vehnäsato on silti pienempi kuin kastanjasato voisi olla samalta maa-alalta. Se pisti minut miettimään miksi ihmeessä ihmiset ovat langenneet yksivuotisen viljelyn sudenkuoppaan?

Kun siirrytään tarkastelemaan vehnän kaltaisten yksivuotisten viljojen laajempia vaikutuksia verrattuna puihin ja muihin monivuotisiin, tilanne vaikuttaa muuttuvan huvittavasta suorastaan naurettavaksi. Emme ole vain ottaneet suurempaa työtaakkaa vähemmällä tuotolla, vaan myös kehittäneet ruoantuotantomenetelmän, joka on äärimmäisen vahingollinen ympäristöllemme sekä kaikille kasveille ja otuksille jotka siellä elävät (johon myös me kuulumme tietenkin).

Yritän selittää tämän yksityiskohtaisemmin ja esimerkkinä katsotaan ensin vehnäpeltoa ja verrataan sitä metsään.

Yksivuotinen monokulttuuri

Yksivuotiset kasvit, joita viljellään tavanomaisin menetelmin, vaativat maan muokkausta. Juuri itse maaperän muokkaaminen tuhoaa maaperän orgaanista ainesta, tappaa valtaosan maaperäeliöistä ja altistaa maan tuuli- ja sade-eroosiolle. Maan rakenne vaurioituu ja jatkuvan muokkauksen johdosta syvemmät kerrokset tiivistyvät, mikä huonontaa veden läpäisevyyttä ja juurten pääsyä syvemmälle ravinteiden luokse. Sateella maa huuhtoutuu sen mukana. Käypä maaseudun peltotiellä sadepäivänä, niin näet kaiken sen mutaveden tienvarsiojissa. Tämä on arvokasta pintamaatamme, valumassa jokiin ja sieltä mereen.

Vehnäpellolla jokaisella kasvilla on samat ravinnevaatimukset, ne käyttävät saman juuristokerroksen maaperässä, ja kykenevät käyttämään ravinteita vain tästä kerroksesta. Kaikki syvemmälle huuhtoutuneet ravinteet ovat kasvien ulottumattomissa ja päätyvät lopulta vesistöjen kautta joko mereen tai juomavettämme saastuttamaan. Koska kasvit ovat keskenään geneettisesti hyvin samankaltaisia, ne ovat alttiita kaikki samoille tuholaisille ja taudeille ja niillä on samat ilmastovaatimukset. Jos yksi kärsii, kaikki kärsivät. Järjestelmä on pitkälti riippuvainen suurista lannoitemääristä, rikkakasvien-, hyönteisten- ja kasvitautien torjunta-aineista. Maaperä ei ole paljon muuta kuin kasvualusta jossa korsi pysyy pystyssä, ja sekin ominaisuus heikkenee kun maaperän rakenne ja syvyys huononevat. Esimerkiksi Fenlandsissa pintamaata menetetään vuosittain 30 mm.

Venhäpelto on villieläimille ja kasveille kuin aavikko - voimaperäisen viljelytavan vuoksi vain harvat kasvilajit voivat kasvaa pellolla ja siitä johtuen vain harvat eläimet selviytyvät pellon ympäristössä. Aikakauslehti Guardianin numerossa 12/08/94 oli artikkeli yleisimpien Englannin lintulajien vähenevistä populaatioista. Ilmeisesti vuosien 1969 ja 1991 välillä varpuspopulaatiot vähenivät 85 %:lla, harmaasirkun 76%:lla, peltopyyn 73%: lla, tunturikyyhkyn 75%:lla ja kiurun 50%lla. Artikkeli osoitti syyttävän sormen nykymallin viljelykäytäntöihin joiden johdosta pensasaidat on hävitetty, niityt kynnetty ympäri ja pellot puitu ennen kuin linnunpoikaset ovat kasvaneet ulos kotipesästä. Se kertoi kuinka aamunkoiton liverrystä, aamun ihastuttavaa hetkeä jolloin ilma on täynnä linnunlaulua, ei enää kuulla monissa Itä-Englannin osissa, jossa aamunkoittoa tervehtii hiljaisuus.

Voidaan väittää, että vehnäsadot ovat kohonneet dramaattisesti viimeisen sadan vuoden aikana, vuosisadan alun noin tonnista hehtaarilta yli kolmeen tonniin nykyisin. Mutta onko tämä kestävää? Ei se ole! Itse asiassa kun otetaan huomioon kaikki maatalouskoneiden valmistukseen ja käyttöön sekä lannoitteiden tuotantoon ja kaikkeen muuhun ruoantuotantoon liittyvään käytetty energiamäärä, ruoantuotanto kuluttaa enemmän energiaan kun mitä ruoasta vastaavasti saadaan takaisin! Tämä naurettava asiantila on ainoastaan mahdollista nykyisin runsaiden fossiilisten polttoaineiden ansiosta, mutta kuinka pitkälle niitä riittää?

Metsäsys teemit

Katsotaan sitten kotoperäistä metsää. Kuka ruokkii sitä keinolannoitteilla? Kuka ruiskuttaa kasvinsuojeluaineita? Kuka ruiskuttaa rikkaruohot ja mikseivät hyönteiset syö kaikkea? Vuodesta toiseen metsän tuottaa valtavasti kasveja jotka ruokkivat joukon nisäkkäitä, lintuja ja hyönteisiä. Laaja valikoima kasveja kasvaa rinta rinnan, joskus kilpaillen mutta useimmiten asustaen sovussa metsän eri ekolokeroissa. Esimerkiksi joillakin kasveilla on syvät juuristot joiden avulla ne hankkivat ravinteensa syvältä maan alta muiden kasvien ulottumattomista. Kun ne syksyllä pudottavat lehtensä monet näistä ravinteista tulevat muiden kasviyhteisön jäsenten saataville. Toisilla lajeilla on pinnalliset juuristot, jotka ottavat ravinteensa lähempää maan pintaa.

Samalla tavalla metsässä on erikorkuisia kerroksia. Jotkin kasvit ovat korkeita puita, toiset pieniä puita tai pensaita, köynnöksiä jotka kiipeilevät puunrunkoja pitkin, pienempia monivuotisia jotka kasvavat puiden varjossa metsän pohjalla. Jotkin pienemmät kasvit heräävät kasvuun aikaisemmin kuin muut, ennen puiden puhkeamista lehteen, ja niiden kasvukierto päättyy aiemmin kesällä. Näin eri kasvit asuttavat eri ekolokeroita maan alla, maan päällä kuin myös ajallisesti. Puiden latvusto luo metsän sisään suojaisan ja vakaamman ympäristön. Lämpötilanvaihtelut eivät ole yhtä rajuja kun avoimella pellolla, ja tuuli ja hallat ovat leudompia joten kasvit ovat vähemmän sään armoilla. Tarjolla olevien erilaisten elinympäristöjen ansiosta metsässä voi asustaa monenlaisia otuksia ja mitä monimuotoisempi ekosysteemin lajivalikoima on, sitä vakaampi siitä tulee. Puut vaimentavat sateen voimaa ja rikas orgaanisen aineen matto imee sadeveden ja imeyttää sen maaperään pohjavedeksi sen sijaan että se valuisi suoraan jokiin ja sieltä mereen vieden mukanaan maata ja arvokkaita ravinteita.

-Metsän kasvien juuristoissa on monenlaista sieni- ja bakteeritoimintaa jotka parantavat kasvien mahdollisuuksia hankkia maaperästä ravinteita ja myös tuottaa ravinteita muiden kasvien käyttöön. Viimeaikaisten tutkimustulosten perusteella on todettu, että mitä monimuotoisemmin kasveja tietyllä alueella kasvaa, sitä suurempi on koko alan yhteenlasketun kasvun määrä. Voimme siis todeta, että metsä on paitsi itse itsensä ylläpitävä ja korkeasti tuottava, niin se ajan saatossa myös kartuttaa maan hedelmällisyyttä, toisin kuin muokattu maa joka tarvitsee jatkuvia panostuksia pysyäkseen tuottavana.

Monimuotoisuuden arvo

Kasvattamalla useita eri lajeja yhdessä ilman että istuttaa suuria aloja ainoastaan yhtä kasvia, hyönteiset jotka etsivät kasveja visuaalisin keinoin hämääntyvät kasvien erilaisista muodoista ja onnistuvat huonommin löytämään lajit joita ne etsivät. Jos kuvittelet muutaman tuhohyönteisen saapuvan vehnäpeltoon, ne eivät voi välttää löytämästä lisää vehnää liikkuivatpa ne mihin suuntaan tahansa pelkästään siitä syystä että ne ovat täysin vehnän ympäröimiä. Taivas maan päälle hyönteisille, ja ihanteellinen lisääntymisympäristö. Seurauksena on äärimmäisen nopea populaatioräjähdys jota hallitaan kalliilla ruiskutusohjelmalla. Toisaalta, jos pellolla kasvaa lajeja monipuolisesti, kuten metsässä, hyönteisten on tehtävä paljon enemmän töitä löytäkseen seuraavan isäntäkasvin, ja se on myös paljon suuremmassa vaarassa jäädä itse saalistajan uhriksi, sillä sen on liikuttava enemmän, ja monimuotoinen kasvusto tarjoaa enemmän asuinpaikkoja saalistajille. Tuloksena on paljon vähemmän kasvivaurioita ja tasapainoisemmat saalis- ja saalistajahyönteisten populaatiot.

Kevään 1994 "Kew"-aikakauslehden numerossa oli eräs artikkeli. Se kertoi simpanssiryhmästä jotka elävät pienellä Gomben metsäalueella Afrikassa. Metsä oli viljelymaan ympäröimä suojelualue. Artikkeli jatkui: - "Gomben ulkopuolella paikalliset kamppailevat toimeen tullakseen n. 30 ruokalajikkeen avulla, suurin osa niistä muualta tuotuja kuivuutta ja eroosiosta kärsinyttä maata sietäviä lajeja. Mutta simpanssit vaikuttavat olevan kasvitieteen eksperttejä, sillä ne tietävät tarkalleen missä ja milloin seuraava hedelmäsato kypsyy. Kuukauden aikana tarjolla saattaa olla vain kuutta pääasiallista kasviruoka-ainetta, mutta vuoden kuluessa ne käyttävät yli 150 lajia. Jotkin niiden syömistä hedelmistä ovat herkullisia ja voivat totisesti opettaa meille kaikenlaista tasapainoisesta ruokavaliosta ja ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta. Mutta vaikka simpanssien sosiaalisesta käyttäytymisestä tiedetäänkin paljon, ymmärtämyksemme niiden kasvitieteellisestä tiedosta ja sen merkityksestä itsellemme on vielä lapsenkengissä. Muutamien niiden ravintokasvien ravitsemuksellisia ja lääkinnällisiä ominaisuuksia on testattu."

Vaikuttaa että simpanssit ovat älykkäämpiä kuin me olemme!

Kasvien valitseminen

Tietenkin mikäli yrität tulla toimeen tyypillisillä Britannian metsän antimilla koko vuoden ruokatarpeiksi, tulet joko nääntymään melko nopeasti nälkään tai oppimaan syömään monenlaisia suhteellisen epämiellyttävän makuisia ruokia kuten tammenterhoja. On melko todennäköistä, ettei kumpikaan näistä vaihtoehdoista tunnu vetoavalta - mutta olemassa on myös vaihtoehto. On mahdollista suunnitella metsän perusteella, hyödyntämällä luonnon suuntaviivoja, mutta käyttämällä lajeja jotka tarjoavat meille maukkaita hedelmiä, siemeniä, lehtiä, juuria ja kukkia. Hyvin suunniteltuna sellainen systeemi voi:

  • olla paljon tuottavampi kuin pelto yksivuotisia kasveja
  • tuottaa paljon laajemman valikoiman ruokatarpeita
  • vaatia paljon vähemmän työtä
  • vaatia paljon vähemmän panoksia kuten lannoitteita ja hyönteismyrkkyjä
  • tarjota arvokkaita elinympäristöjä villieläimille
  • olla esteettisesti erittäin miellyttävä.

Kaikessa on kyse oikeanlaisen kasvilajien yhdistelmän valinnasta. Olemassa on yli 5000 syötävää kasvilajia joita voi kasvattaa ulkosalla Britanniassa ja n. 2100 niistä voi kasvattaa metsässä, joten valinnanvaraa kyllä riittää!

Suurin vaikeus on, että ihmiset ovat jalostaneet valikoiden perinteisiä yksivuotisia lajeja tuhansien vuosien kuluessa. Sinä aikana viljelykasvit ovat usein muuttuneet radikaalisti alkuperäisistä villeistä lajeista (kukkakaalit, brysselinkaalit ja kaali on kaikki jalostettu samasta villikasvista) samalla kun maku ja tuotto ovat myös muuttuneet suuresti. Viljelty lehtisalaatti on jalostettu kitkeränmakuisesta myrkyllisestä kasvista ja porkkanoiden villillä esi-isällä on ohut puumainen juuri joka ei ole kovinkaan miellyttävää syötävää.

Valikoiva jalostaminen on kuitenkin aiheuttanut myös joukon haittapuolia. Meillä saattaa olla miedon makuista lehtisalaattia jotka sopivat hyvin salaattiin, mutta meillä on myös kasvi joka on erittäin altis tuholaisille ja taudeille samalla kun se vaatii paljon huomiota kasvatuksessa, sillä se ei kykene kilpailemaan usempien muiden kasvien kanssa. Joten jos siis haluaa syödä lehtisalaattia vuoden ympäri, täytyy siementä kylvää ainakin kymmeneen otteeseen vuoden aikana- joka tarkoittaa maan työstämistä, kitkemistä, kastelua ja mikäli sää on kuiva myös kasvien siemenelle menoa, tai mätänemistä mikäli sää on märkä. Hyvälaatuisia kasveja varten maaperälle täytyy antaa myös ravinteita ja eloperäistä ainesta. Kaiken tämän vaivannäön jälkeenkin tuotamme kasvin joka on ravintoarvoltaan paljon alhaisempi kuin villikasvi josta se on jalostettu.

Useimpia metsäistutuksiin suosittelemiamme monivuotisia kasveja ei koskaan ole valikoiden jalostettu satoisuuden, maun tms. suhteen. Näin ollen sato voi olla matalampi kuin odottaisit yksivuotisilta viljelykasveilta tai ne voivat olla muuten hieman mutkikkaampia, mutta kaikki alla mainitut kasvit tuottavat maistuvaa satoa. Kun ne ovat päässeet vauhtiin ne jatkavat tuottamistaan vuosikausia hyvin vähällä työmäärällä. Tämän lisäksi ne kärsivät paljon vähemmän tuholaisista ja kasvitaudeista, eivät vaadi lannoitusta ja kestävät paremmin sään vaihteluita. Koska useat kasvit voivat kasvaa samalla kasvupaikalla, kokonaistuotto voi olla paljon korkeampi kuin yksivuotisilta kasveilta. On myös mahdollista harjoittaa tarkkaavaista valikoivaa jalostusta tuottavampien ja helpommin korjattavien lajikkeiden luomiseksi. Kaikessa valikoivassa jalostuksessa tulisi aina ottaa huomioon sen lajille aiheuttamat mahdolliset negatiiviset vaikutukset.

Metsäpuutarha

Ensimmäinenä tarvitset metsän. Jos olet riittävän onnekas sinulla on muutamia täysikasvuisia puita, jolloin voit alkaa suoraan istuttaa muita kasveja. Jollei sinulla vielä ole puita, on parasta istuttaa puut ensin ja antaa niiden kasvaa muutamia vuosia ennen muiden kasvien lisäämistä. On muutamia huomioonotettavia seikkoja päätettäessä josko ja minne metsäpuutarhan perustaa.

1. On mahdollista kasvattaa puita lähes missä tahansa Britanniassa (97% pinta-alasta on ollut metsää ennen kuin ihmiset alkoivat hakata niitä pois). Tärkeää on valita paikalle sopivat oikeat puut - jos istutat esimerkiksi aivan rannikolle, on valittava lajeja jotka sietävät voimakkaita suolaisia tuulia. Kun puut ovat pääseet kasvuvauhtiin ne tarjoavat suojaa luonnonvoimilta jolloin muita herkempiä kasveja voi kasvattaa niiden seassa.

2. Et tarvitse suurta maa-aluetta metsäpuutarhallesi. Valitsemalla pieniä puita on mahdollista luota minimetsä vaikka pienellekin takapihalle.

3. Pidä selkeästi mielessä mitä lajeja haluat kasvattaa ja valitse oikeat sopivat lajikkeet.

4. Istuta aurinkoa vaativat kasvit aurinkoiselle paikalle - useimmat hedelmiä tuottavat lajit tuottavat paremmin suorassa auringonvalossa.

5. Korkeampien puiden tulisi olla pohjoispuolella jotta ne eivät varjosta pienempiä lajeja.

6. Huomioi kunkin kasvin elinvoimaisuus ja suunnittele sen mukaisesti. Jos esimerkiksi istutat erittäin voimakaskasvuisen köynnöskasvin pieneen puuhun, on hyvin todennäköistä että se tukahduttaa puun ja puu menehtyy

Tällaisessa lehtisessä ei ole aikaa puhua metsäpuutarhasysteemissä kasvatettavista kasveista - jos haluaisit lisätietoa tutustu Woodland Garden Plants- lehtiseemme. Haluaisin kuitenkin listata muutamia kasveja joita olisi mahdollista kasvattaa ruokatarpeiksi Britanniassa ympärivuotisesti.

Siemenet
Araucaria araucana (Monkey puzzle); Caragana arborescens (Siperianhernepensas); Castanea sativa (Kastanja); Cephalotaxus drupacea harringtonii; Corylus species (Cobnuts and Filberts); Juglans regia (Saksanpähkinä) and Quercus ilex (Holm oak) kaikki tuottavat hyvin ainakin joissain Britannian osissa.

Hedelmät
Niitä on niin runsaasti, että mainitsen tässä nyt vain muutamia. Actinidia deliciosa (Kiivi); Amelanchier alnifolia (Tuomipihlaja); Cornus species; Crataegus species (Orapihlaja); Elaeagnus x ebbingei; Malus sylvestris domestica (Omena); Prunus domestica (Luumu); Pyrus communis (Päärynä); Ribes species (Karviaiset ja viinimarjat) and Rubus species (Vadelmat ja karhunvatukat) tarjoavat satojatkumon vuoden ympäri.

Lehdet
Allium ursinum (Karhunlaukka); Campanula persicifolia (Kissankello); Cryptotaenia japonica (Japaninpersilja); Fagopyrum dibotrys (Monivuotinen tattari); Montia sibirica (Alaskankleitonia); Myrrhis odorata (Saksankirveli); Rumex acetosa (Suolaheinä); Tilia species (Lehmus); Urtica dioica (Nokkonen) and Viola odorata (Tuoksuorvokki) ovat muutamia lajeja joista valita ja joista poimia tuoreita lehtiä vuoden ympäri.

Juuret
Erythronium species (Koiranhampaat); Lathyrus tuberosus; Lilium lancifolium (Tiikerililja); Medeola virginica ja Streptopus amplexifolius ovat mielenkiintoisia juureskasveja joita voisi kasvattaa.

Metsä ei tietenkään ole ainoa paikka jossa kasvattaa monivuotisia kasveja, on myös monia muita kasvuympäristöjä joissa niitä voi kasvattaa. Lisätietoa saa muista lehtisistämme kuten The edible lawn, Edible pond and Bog garden plants, ja Edible ornamental plants.

 

 

Now available: PLANTS FOR YOUR FOOD FOREST: 500 Plants for Temperate Food Forests and Permaculture Gardens.

An important new book from PFAF. It focuses on the attributes of plants suitable for food forests, what each can contribute to a food forest ecosystem, including carbon sequestration, and the kinds of foods they yield. The book suggests that community and small-scale food forests can provide a real alternative to intensive industrialised agriculture, and help to combat the many inter-related environmental crises that threaten the very future of life on Earth.

Read More

FOOD FOREST PLANTS

 

© 2010, Plants For A Future. Plants For A Future is a charitable company limited by guarantee, registered in England and Wales. Charity No. 1057719, Company No. 3204567.